Nastja Säde Rönkkö työskentelee Suomen Lontoon instituutin avustuksella kuuden viikon ajan taiteilijaresidenssissä Wysingin taidekeskuksessa lähellä Cambridgeä. Vuonna 1989 perustettu Wysing Arts Centre on ottanut vastaan residenssitaiteilijoita pian kahdenkymmenen vuoden ajan, kertoo taidekeskuksen johtaja Donna Lynas. Cambridgen yliopistokaupunki on puolen tunnin automatkan päässä, mutta Bournen kylän lähellä sijaitseva taidekeskusta ympäröivät hiljaiset pellot ja lehtimetsät. Paikka on ihanteellinen keskittymiseen, Rönkkö toteaa.
”Halusin käyttää ajan täällä lukemiseen ja uuteen projektiini liittyvään tutkimustyöhön. Eristyneisyys auttaa keskittymään. Aika liikkuu täällä eri tavalla kuin kaupungissa.”
Rönkkö on valmistunut taiteen maisteriksi Lontoon arvostetusta Slade School of Fine Artsista vuonna 2011. Valmistumisensa jälkeen hän on ollut mukana monissa kansainvälisissä projekteissa, uutisoiduimpina osallisuus LaBeouf, Rönkkö & Turner -kollektiivissa. Yhteisteokset Shia LaBeoufin (USA) ja Luke Turnerin (UK) kanssa hyödyntävät videotekniikkaa, valokuvaa ja sosiaalista mediaa. Kollektiivin tavoitteena on herättää keskustelua sosiaalisista suhteista ja luottamuksesta. Vuonna 2017 kolmikko toteutti runsaasti mediahuomiota herättäneen teoksen #ALONETOGETHER Kiasman ARS17-näyttelyyn.
Suomen Lontoon instituutti rahoitti taiteilijakolmikon vuonna 2016 toteuttamaa performanssiteosta take me anywhere, josta kertova 45-minuuttinen dokumenttielokuva nähdään Manchesterin elokuvajuhlilla perjantaina 2. maaliskuuta 2018. Projektissa taiteilijat liftasivat kukin tahoillaan Yhdysvalloissa julkaisemalla sijaintikoordinaattinsa sosiaalisessa mediassa. Kuka tahansa saattoi poimia heidät kyytiin ja kuljettaa eteenpäin haluamansa matkan.
Rönkkö kokee olevansa ennen kaikkea performanssitaiteilija ja ajattelee töitään enemmän esityksinä kuin videoteoksina. Lopulliset työt syntyvät ulkona.
”Teen studiossa oikeastaan vain tutkimus- ja suunnittelutyön. Itse kuvaamisen hoidan luonnossa tai kaupungilla.”
Luottamuksen ja muiden ihmisten varaan uskaltautumisen teemat ovat Rönkölle tärkeitä. Myös läheinen yhteiselo muiden taiteilijoiden kanssa Wysingin residenssin aikana on saanut hänet miettimään yhteisöllisyyttä uusista näkökulmista. Monet Rönkön teoksista perustuvat luottamukseen ja tutkivat sitä, miten toimimme yhteydessä muihin ihmisiin. Rönkkö pyrkii tietoisesti pois omalta mukavuusalueeltaan.
”Epämukavuus on kiinnostavaa. Se pakottaa katsomaan maailmaa uudella tavalla. Etsin töihini kontrastia ja haasteellisuutta haastavien teemojen ja sijaintien kautta.”
Rönkkö on pohtinut maapallon tilaa jo aikaisemmassa teoksessaani for those yet to be. Videoteoksissa Rönkkö kannattelee tekstikylttejä ihmisen toiminnan vuoksi vaarantuneissa luonnonympäristöissä, esimerkiksi Amazonin viidakossa ja arktisessa Kanadassa.
”Kyltit eivät ole tekosyitä, vaan ehkä ennemmin anteeksipyyntöviestejä – tapoja yrittää selittää, millainen yhteiskuntamme on ollut.”
Lontoossa opiskelu ja ulkomaisissa residensseissä työskentely ovat haastaneet Rönkön verkostoitumaan ja totuttaneet kansainvälisessä taidemaailmassa vallitsevaan keskustelevaan ilmapiiriin.
“Identifioidun enemmän maailmankansalaistaiteilijaksi kuin suomalaiseksi taiteilijaksi. Ajattelen myös, että taiteilijuuteen voi liittyä olennaisesti tietty juurettomuus.”
Yhteistyöprojektit eri maista tulevien taiteilijoiden kanssa ovat olleet tapa laajentaa omaa piiriä.
”Joskus olen ajatellut, että yhteistyöprojektien pitää olla alusta asti suunniteltuja, mutta pienetkin jutut jonkun toisen taiteilijan kanssa voivat olla todella hyviä ja yllätyksellisiä kokemuksia. Ulkomailla työskentely on etuoikeus, mutta toisaalta välttämätöntä mahdollisuuksien etsimistä. Pärjäämiseen ja menestymiseen tarvitaan aina osaksi kovaa työtä ja osaksi vähän onnea.”
Haastattelu ja valokuva: Leena Vaskin
