Theresa Mayn pahin painajainen käy toteen. Kolme vuotta brexit-äänestyksen jälkeen britit äänestävät eurovaaleissa. Ja viskovat pirtelöitä.
“Minkä viestin (eurovaalien järjestäminen) lähettäisi?” May perusteli valintaansa pyytää EU:lta vain lyhyttä jatkoaikaa maaliskuun 29. lähestyessä.
Tiedämme, miten siinä kävi: EU-maiden hallitukset myönsivät ensimmäisen jatkoajan huhtikuun puoleen väliin, ja kun ratkaisua ei siihen mennessä löytynyt, ne asettivat uuden määräajan lokakuun loppuun. Europarlamentti aloittaa työnsä heinäkuun alussa, joten brittimeppejä tarvitaan ainakin hetkeksi.
Britanniassa näitä eurovaaleja pidetään yleisesti uutena brexit-äänestyksenä. Kun epädemokraattiseen EU:hun kyllästyneet kansalaiset käyttävät demokraattista oikeuttaan valita edustajia, tulokset voivat yllättää. Lisäksi eurovaaleissa ei käytetä first past the post -äänestysmenetelmää, joka suosii suuria puolueita. Esimerkiksi euroskeptinen Itsenäisyyspuolue (UKIP) on pärjännyt paremmin euro- kuin kansallisissa vaaleissa.
Mahdollisuus menestyä ja vaalien yleinen päättömyys on saanut värikkäitä hahmoja liikkeelle. Paljon huomiota on saanut Tommy Robinsonin, oikealta nimeltään Stephen Yaxley-Lennon, ehdokkuus.
Lennon on tunnettu äärioikeistolainen vaikuttaja. Hän perusti väkivaltaisista mielenosoituksista tunnetun English Defense League -ryhmän, yritti tuoda muslimivastaisen PEGIDA-liikkeen Britanniaan, uhkailee toimittajia ja vaikuttaa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Lennon on myös vangittu useaan otteeseen.
Saa nähdä, pääseekö Lennon häiriköimään europarlamenttiin. Joka tapauksessa hänen ehdokkuutensa on tuonut uuden elementin vaaleihin: pirtelöt.
Lennon on kampanjointinsa aikana joutunut pirtelöhyökkäyksen kohteeksi jo kahdesti. Buryssa vastamielenosoittaja singautti pirtelöammuksensa matkan päästä. Seuraavana päivänä Warringtonissa Lennon seuralaisineen ympäröi nuoren miehen, joka pelkäsi turvallisuutensa vuoksi niin, että kumosi pirtelönsä Lennonin kasvoille.
Lennon ei ole ainoa. UKIP:in edokas Carl Benjamin, joka on tiuhaan uhkaillut kansanedustajia seksuaalisella väkivallalla, on ollut neljän pirtelökasteen uhri. Tilanne on äitynyt niin vakavaksi, että Edinburghin poliisi pyysi McDonald’sia lopettamaan pirtelömyynnin Nigel Faragen kampanjatapahtuman ajaksi. Newcastlen poliisi ei ollut valmistautunut, ja Farage sai osuman.
Farage syytti brexitin vastustajia radikalisoitumisesta. On totta, että minkäänlaiset hyökkäykset meppiehdokkaita kohtaan eivät ole hyväksyttäviä, ja poliitikkojen ei tulisi pelätä turvallisuutensa puolesta. Faragen kommentti kuulostaa kuitenkin mauttomalta ottaen huomioon, että EU:hun jäämistä kannattava kansanedustaja Jo Cox murhattiin ennen brexit-äänestystä.Pirtelö päin pläsiä sopii hyvin yleiseen politiikan tasoon brexitinjälkeisessä Britanniassa. Mutta oliko Farage oikeassa sen merkityksestä? Mahdollisuuksia on useita. Onko brexit-poru saanut äänestäjät kyllästymään äärioikeiston touhottajiin? Voiko pirtelö olla sittenkin viesti eurovaalien turhuudesta, sydäntäriipaiseva pyyntö hyväksyä Theresa Mayn neuvottelema lähtösopimus? Tai lähteä ilman sopimusta? Merkitseekö amerikkalainen herkku, että transatlanttinen suhde on EU:ta tärkeämpi? Aihetta ei ole puitu lehdistössä samaan malliin kuin Archie Harrison Windsor-Mountbattenin, eli prinssi Harryn esikoispojan nimeä, mutta kenties syytä olisi.
Mikäli pirtelöt eivät merkitse äänestäjien kyllästymistä äärioikeistoon, ja Lennon tai Benjamin valitaan, minulla on toive Suomen tuleville mepeille. Ottakaa pirtelö evääksi parlamenttiin. Ryystäkää hitaasti pillistä ja katsokaa heitä merkitsevästi silmiin.
Teksti: Aura Saxén, Suomen Lontoon-instituutin yhteiskuntaohjelman assistentti.
Kuvitus: Camilla Schleutker, Suomen Lontoon-instituutin taide- ja kulttuuriohjelman assistentti.
