“Matkustan ympäri Eurooppaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa, niin ehkä viisumin saan…”, raikuu ranskalaisen parvekkeen avoimista ovista. Leikki on alkanut. Kovia kokeneesta Kreikasta paikalle saapuneet itkijänaiset vuodattavat kyyneleitä talon nurkalla ja grillistä leijaileva bratwurstin tuoksu houkuttelee lähemmäs. Onneksi olkoon, olet saapunut brexiäisiin!
Britannia saattaa lähteä EU:sta minä päivänä tahansa, heti tai joskus, joten on aika heittää hellät hyvästit niin eurooppalaisille kuin brittiläisille unelmille. Joidenkin huhujen mukaan juhlia päästään viettämään vasta halloweenina. Toisaalta, jos parlamentti saa sopimuksen aikaan, juhlat saattavat alkaa milloin vain! On siis hyvä valmistautua. Niin kauan kuin viiniä riittää ja ystävät eivät ole muuttuneet laittomiksi siirtolaisiksi, on vielä kerran mahdollisuus vetää karaokessa moniäänisesti Sinä lähdit pois.
Näidenkin bileiden ehdottomiin tähtihetkiin kuuluvat yhteisleikit. Kuka minä olen -pelissä otsaan laitetaan lappu, jossa lukee ajankohtaisen ihmisen nimi. Lapun kantajan tulee kysymysten ja vihjeiden avulla arvata ketä esittää. Oletko kenties ahkera brysselinmatkaaja Theresa May, maakuopassa piileskelevä David Cameron, OOOORRRDDEERRIA karjuva John Bercow vai malttamattomana päätöksiä penäävä Emmanuel Macron?
Tanssilattialla veivataan kuin viimeistä päivää, onhan kappale Ei oo, ei tuu. Viimeistään kertosäkeessä Lea Laven saa kaikki mukaan:
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään
se on kyllä nou tänk juu
Jottei ila- ja surukointi aivan lähtisi käsistä, on tärkeää syödä. Kas, brysselinkaalit ovatkin jo aivan kypsiä! Mikäli bileet loppuvat Britannian sopimuksettomaan eroon EU:sta, on nyt nautittava runsain mitoin ranskalaisia juustoja, viinirypäleitä ja sitrushedelmiä. Eron jälkeen saarivaltiossa kun koittaa tiukka herne- ja lampaanlihakuuri.
Herkuttelun jälkeen on taas aika leikkiä. Seuraavaksi kisaillaan siitä, kuka kestää EU:ssa pisimpään. Tämän pelin voi toteuttaa tuttavallisena tuolileikkinä: kun Oodi ilolle taukoaa, istumapaikoista kisataan ja tuolitta jäänyt joutuu luopumaan paikastaan unionissa ja myöntämään sen nurkan takaa kurkkivalle Turkille.
Koetuksesta selvinneet käyvät seuraavaksi kisaamaan bileiden parhaan asun palkinnosta. Teemaksi on hyvissä ajoin ilmoitettu kauhukabinetti. Voittaja saa Norjan mallin mukaisen kauppasopimuksen, kun taas häviäjä joutuu rakentamaan muurin Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille.
Illan lähestyessä loppuaan tarmokkaat sävelet kuten Virve Rostin Oon voimissain vaihtuvat suorastaan haikeiksi. Maailman tuuliin mä menetin rakkaan, pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan, Jonna Tervomaa vaikertaa ja kyyneleet virtaavat, kun kaikki tajuavat, että myös gini on tuontitavaraa.
Kuten kaikki juhlat, tämäkin päättyy aikanaan. Osa vieraista nukkuu Euroviisujen käsiohjelma kainalossaan ruusupenkissä, ja loput alkavat hämmentyneinä tehdä lähtöä. Aurinko loimottaa taivaanrannassa ja kuten Kirkakin tiesi, yö ei voi jatkua ikuisesti. Voi olla, etteivät nämä kummat karkelot kestä tarkastelua päivänvalossa.
Hetki lyö, riittänyt ei yö
Mukaan tulla et sä voi
Nyt lausun sulle näkemiin.
Teksti: Essi Miettunen, Suomen Lontoon-instituutin viestintäassistentti.
Kuva: Camilla Schleutker, Suomen Lontoon-instituutin taide- ja kulttuuriohjelman assistentti.
