Rebecca Walton on jäänyt juuri eläkkeelle Euroopan aluejohtajan roolista British Councilissa. Britannian kansanäänestyksen jälkeen hänen työnsä keskittyi pitkälti Britannian ja EU:n välisiin kulttuuri- ja koulutussuhteisiin. Tässä haastattelussa hän kertoo, miten brexit vaikuttaa kulttuuriyhteistyöhön Britannian ja muiden Euroopan maiden välillä sekä British Councilin roolista siinä.
Miten brexit vaikuttaa kulttuurien välisiiin suhteisiin ja yhteistyöhön Euroopan maiden välillä?
“British Councilin kanta on melko selkeästi, että brexit vahingoittaa monia perusrakenteita, joihin olemme tottuneet Euroopassa luottamaan. Britannialle tulee haasteita säilyttää monet niistä. Meidän tulee olla paljon tietoisempia kulttuurien välisistä suhteista Euroopassa. Viimeisen kolmen- ja neljänkymmenen vuoden aikana olemme saaneet aikaan monta eri tasoista sopimusta, jotka nyt vahingoittuvat brexitin myötä, vaikkeivat ne täysin poistuisikaan. Opiskelijavaihto-ohjelma Erasmus on todella hyvä esimerkki tästä. Erasmus mahdollistaa opiskelijoille toisen maan ja kulttuurin kokemisen sekä liikkuvuuden tieteen alalla Euroopan valtioiden ja kulttuurien välillä. Olemme huolissamme siitä, millaista tuhoa brexit saa aikaan.”
Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia brexit tuo?
“British Council ei ole kovin innoissaan brexitistä. Olemme hoitaneet paljon käytännön asioita ja ottaneet suhteellisen voimakkaasti kantaa mahdollisiin vahinkoihin. Emme näe tilanteessa mahdollisuuksia. Mielestäni Britannian maine on ajan kuluessa rapistunut voimakkaasti. Euroopassa ensimmäinen reaktio kansanäänestyksen jälkeen oli shokki, mutta silti Britanniaa kohtaan osoitettiin myös kiintymystä. Erityisesti kulttuuri- ja koulutussektorilla oltiin positiivisia. Monet ajattelivat, että mitä tahansa tapahtuu, asiat säilyvät ennallaan ja Britanniaa tuetaan. Kukaan ei kuitenkaan voinut ennustaa nämä kaikki kuukaudet jatkuneita epäonnistuneita neuvotteluita. Britanniaan aiemmin kohdistunut kiintymys on muuttunut pieneksi peloksi.”
Mikä on British Councilin kanta brexitiin?
“Alusta asti British Council varoitti mahdollisista vahingoista kulttuuri- ja opetussektorilla, jos Britannia lähtee EU:sta. British Councilin tehtäväksi on säädetty kansainvälisen yhteistyön edistäminen. Jo siltä pohjalta olemme EU:hun jäämisen kannalla. Organisaatiomme historiassa oli ainutlaatuista, että otimme julkisesti kantaa Britanniassa.“
Millä tavoin British Council suojelee olemassa olevia vahvoja linkkejä?
“Meillä on ollut kattavia keskusteluja Euroopan kulttuuri- ja opetusinstituuttien kanssa tulevaisuudesta. Syyskuussa 2016 aloitimme konsultaation kulttuuri- ja opetuspuolen johtajien kanssa ministeriöissä ja kansalaisjärjestöissä ympäri Eurooppaa. Konsultoimme Euroopan jokaista valtioita ja toimme ihmisiä yhteen tapaamisiin. Tapaamisten pohjalta loimme lyhyen dokumentin hallitukselle. Se ilmaisi joitakin korkeimmista prioriteeteistä kulttuuri- ja koulutussektorin suhteiden säilyttämiseen. Ideana oli edustaa muiden ajatuksia omiemme sijaan. Kiinnostavaa oli, että kaikki neuvoivat hallitusta hankkimaan muutaman ‘helpon voiton’ kulttuuri- ja koulutussektorille ennen neuvotteluja. Osoittamalla, että Britannia haluaa säilyttää vahvat siteet kulttuuri- ja opetussektorilla luotaisiin neuvotteluissa tarvittavaa hyvää tahtoa.
Monet kollegani esiintyivät paneeleissa ja jopa televisio- ja sanomalehtihaastatteluissa puhumassa samoista asioista, joista oikeastaan keskustellaan edelleen. Joulun aikaan 2017 Euroopan komissio erotti Britannian Eurooppalaisten kulttuuripääkaupunkien ohjelmasta, ennen kuin heillä oli oikeus tehdä niin. Se oli pieni symboli ja negatiivinen viesti Brysselistä. Vastauksena siihen päätin, että British Council tekee jatkuvan lahjoituksen eurooppalaisille kulttuuripääkaupungeille. Näin varmistamme, että ne liittyvät jatkossakin jollain tavalla brittiläiseen kulttuuriin ja että kuulumme jatkossakin samaan ‘perheeseen’. Kiinnitimme myös paljon enemmän huomiota Lontoossa toimiviin kulttuuri-instituutteihin. Aiemmin emme oikeastaan ole tehneet työtä Britanniassa. Olemme siis tehneet paljon, mutta en ole varma, kuinka suuri osa siitä on vaikuttanut paljoakaan.”
Miltä tulevaisuus näyttää?
Tiedämme, että Britanniassa tulee olemaan resurssivaje kulttuuri- ja koulutustyön aloilla. Aiemmat siteet ja ohjelmarahoitukset heikkenevät, eikä kaikkea pystytä korvaamaan helposti, eikä halvalla. Kaikki instituutiot kulttuurisektorilla ovat tietoisia siitä. Kulttuuriministeriössä ja EU-erosta vastaavassa ministeriössä on paljon vahvoja, hyväsydämisiä virkamiehiä, jotka eivät halua kulttuurisektorin kärsivän. He kuitenkin ymmärtävät, ettei kulttuuri sijoitu korkealle hallituksen prioriteettilistalla. Lopulta on kyse tulevaisuuden resursseista: meidän pitää olla todella luovia ja kekseliäitä. Kulttuuri- ja opetussektorilla työskentelevillä on tietenkin molemmat näistä ominaisuuksista.”
Teksti: Kaisa Paavola Kuvitus: Camilla Schleutker
