London Festival of Architecture -tapahtuman ensimmäisellä viikolla Vapaa Collective (Iines Karkulahti, Charlotte Nyholm ja Meri Wiikinkoski) järjestää Lontoossa arkkitehtonisia performansseja ja symposiumin, joka kutsuu kävijöitä pohtimaan arkkitehtonisia hoivaprosesseja. Vapaa Collectiven teos esittää rakennusten huolenpidon yhdenvertaisena arkkitehtonisen suunnittelun ja rakentamisen rinnalla. Huolenpidon teot tuodaan esille kulissien takaa, ja ne esitetään arkkitehtuurin ja muotoilun ymmärtämisen kannalta olennaisina asioina.

Vapaa Collectiven työ Lontoon arkkitehtuurifestivaalilla (LFA) koostuu kontekstin tutkimisesta yhteistyössä Garry Hunterin ja Suzanne Harbin (Fitzrovia Noir) kanssa, viikon aikana toteutettavista arkkitehtonisista performansseista ja Somerset Housessa pidettävästä symposiumista. Kollektiivin työ on osa Architectural Acts of Care -hanketta, joka toteutetaan kolmessa osassa vuoden 2024 aikana Helsingissä, Lontoossa ja New Yorkissa.

Vapaa Collective kuvaa työskentelyään seuraavasti:

”Yhteiskunnassamme edelleen laajalti vallitsevien modernististen periaatteiden mukaan arkkitehtuurin ajatellaan syntyvän eristyksissä arkkitehdin piirustuspöydällä, ja sen prosessien ymmärretään päättyvän rakennuksen valmistumiseen. Arkkitehtuuriin osallistumisen ajatellaan olevan puhtaasti ammattilaisten käsissä. Tähän käsitykseen sisältyy ajatus ”huoltovapaudesta”, joka edelleen hallitsee ympäristöherkkyyttämme ja saa meidät pitämään rakennuksia staattisina esineinä, joiden ylläpito, hoito, on pelkkä riesa. Aivan kuten esimerkiksi lasten ja vanhusten kotona (naisten) suorittamaa hoivatyötä ei pidetä tuottavana ”työnä”, samoin rakennettua ympäristöämme ylläpitäviä prosesseja ei pidetä arkkitehtuurin luontaisena osana. Naiseudeksi kehystetty hoiva on syrjäytetty paikaltaan elämää ylläpitävänä voimana ja työnnetty marginaaliin, pois näkyvistä.

Aikamme ympäristökriisit edellyttävät kuitenkin maapallon luonnonvarojen rajallisuuden tunnustamista. Näin ollen myös arkkitehtuurin ja muotoilun painopiste siirtyy pois valmiista, kertakäyttöisestä teoksesta ja korostaa niiden roolia dynaamisena ”tekona”, jo olemassa olevien teosten vaalimisena. Perinteisten korjaus- ja huoltotermien rinnalla termi ”hoiva” korostaa näiden prosessien toistuvaa ja jatkuvaa luonnetta. Se korostaa tekoon liittyvää emotionaalista sidettä ja teon merkitystä toimijalleen. Hoiva ei ole vain abstrakti työ, joka on tilattava, vaan hoitajan henkilökohtainen suhde itse tekoon.

Kun alamme määritellä arkkitehtuuria kokonaisvaltaisemmin huolenpitona, se laajenee suunnittelusta ”asumisen taiteeksi”, jossa asukkaasta tulee osa rakennuksen ja arkkitehtuuriprosessin jatkumoa. Se on ikkunoiden sulkemista sateisena päivänä, soranjyvien lakaisemista käytäviltä. Se on villasukkien pitämistä kylmänä iltana, ennen kuin sisälämpötila on noussut tarpeeksi. Asuminen ei rajoitu vain rakennuksiin vaan myös niiden ympärille muodostuvaan rakennettuun ympäristöön. Näin ollen jokainen ihmisen rakentamassa ympäristössä asuva ihminen asuu rakennuksissa ja rakennetussa ympäristössä ja osallistuu siten arkkitehtuurin prosesseihin jokapäiväisessä elämässään, ollen osa sitä ylläpitävää jatkuvaa voimaa. Arkkitehtuuri on kollektiivinen teko.”

Projektin tilaa Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutti yhteistyössä Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin ja Suomen New Yorkin pääkonsulaatin kanssa. Projekti on osa Euroopan Unionin NextGenerationEU-tuella toteutettavaa pARTir-hanketta.

Symposium lauantaina 8.6. klo 13.00–16.30, screening room, Somerset House. Varaa ilmaiset lippusi tämän linkin kautta!

Lue lisää Vapaa Collectivesta ja hankkeesta täältä.

Kuva: Vapaa Collective