Miksi päätit hakea Below Zero -palkintoa?

Halusin tulla Lontooseen takaisin, ja palkinto oli mielestäni todella mielenkiintoinen, koska siihen kuului sekä residenssi että näyttely. Residenssi oli myös hyvin tuettu, sekä budjetin mutta myös mentoroinnin myötä, sillä siihen kuului esimerkiksi tuotantoapua ja muuta tukea teoksen sisältöön liittyen. Iso osa miksi halusin hakea tätä palkintoa oli se, että Lontoo on minulle tuttu paikka ja olen tehnyt täällä aiemmin paljon töitä. Minulla oli myös sopiva teosidea, jonka halusin toteuttaa. 

Asuit yli kymmenen vuotta Lontoossa – millaista on työskennellä vanhassa kotikaupungissasi?

On ollut todella ihanaa! Tietyllä tavalla on ollut helppoa, esimerkiksi kun on pitänyt etsiä kuvauspaikkoja tai ihmisiä, on tiennyt mistä lähteä hakemaan niitä, koska kaikki ei ole täysin uutta ja ei ole tarvinnut käyttää aikaa siihen, että yrittäisi hahmottaa Lontoota. Myös se on auttanut, että minulla oli jo valmiiksi verkosto ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt töitä. 

Kerro tämän hetkisestä projektistasi salt in our blood, in our sweat, in our tears, mikä on toiminut inspiraationa sille?

Idea projektilleni lähti kiinnostuksesta siihen, mitä suola, veri, hiki ja kyyneleet merkitsevät tunteissa, nykykulttuurissa ja lääketieteessä. Olen lukenut esimerkiksi, että joissain maissa on deittailusovelluksia, joihin merkitään oma veriryhmä, ja ihmiset sovitetaan yhteen sen perusteella, mikä veriryhmä heillä on. Sanoisin että lähtökohta teokselleni oli tutkia, mitä kaikkea veri, kyyneleet ja hiki symboloivat nykykulttuurissamme. 

Mitä uutta olet halunnut kokeilla tai tavoitella projektisi luomisessa?

Tässä projektissa olen tutkinut ja ollut paljon enemmän tekemisissä kehon, kehollisuuden ja kehon toimintojen kanssa. Edelliset teokseni ovat lähtökohtaisesti tutkineet enemmän tunteita, mutta tämä teos on sisällöllisesti erilainen kuin aiemmat teokseni, ja tässä on ollut paljon yksityiskohtia, jotka ovat olleet uusia. Olen esimerkiksi lukenut, että kyyneleet, jotka itketään tunnesyistä, ovat tahmeampia ja koostumukseltaan erilaisia kuin kyyneleet, jotka itketään kivusta. 

Miten projekti eroaa aiemmista videoteoksistasi?

Projekti eroaa aiemmista videoteoksistani eniten sisällöllisesti. Olen lukenut ja tehnyt tutkimusta teostani varten enemmän tieteellisistä lähtökohdista. Olen esimerkiksi tutkinut yksityiskohtaisia ihmisen kehon toimintoihin liittyviä asioita, mitä en ole aikaisemmin tehnyt, esimerkiksi mistä veriryhmät koostuvat sekä mitä proteiineja ja sokereita niissä on, miten kyyneleet syntyvät ja mitä hiki on. 

Onko se, että teos on luotu Lontoossa ja Isossa-Britanniassa vaikuttanut teoksesi suunnitteluun tai toteutukseen millään tavalla, kuin jos teos olisi toteutettu esimerkiksi Suomessa?

On vaikuttanut, koska olen tehnyt tämän teoksen täällä, joten lähtökohtaisesti teos on erilainen kuin jos se olisi luotu jossain muualla. Iso vaikutus on myös sillä, että  teos pohjaa tekstiin, joka on tehty Lontoossa, ja tekstissä esimerkiksi puhutaan Lontoosta ja joistain tietyistä asioista ja paikoista Lontoossa. Teoksessa on myös mukana lontoolaisia esiintyjiä, joten sekin vaikuttaa teokseen omalla tavallaan. 

Mitä haluat viestiä teoksellasi?

Haluan ehkä ennemmin herättää kysymyksiä ja ajatuksia, ja tutkia eri asioita. Tämän teoksen tapauksessa suolaa, verta, hikeä ja kyyneleitä.

Aiotko muuttaa tai muokata teosta millään tavalla ensi vuonna Serlachius-museossa pidettävää näyttelyä varten?

Teos tulee muuttumaan hieman, sillä se on luotu paikkasidoinnaisesti. Täällä Beaconsfield-galleriassa on esimerkiksi pitänyt miettiä näyttelytilan lattioita, jotka ovat vinot, sillä tämä on vanha koulu. Serlachius-museot Mäntässä ovat taas ihan erilainen tila, joten teos pitää aina mukauttaa siihen uuteen tilaan, jonne se siirretään. Olemme esimerkiksi installoinnin yhteydessä miettineet, miten videoteosten rakenteet saataisiin kuljetettua Suomeen, ja miten ne saisi rakennettua tavalla, joka toimisi sekä Lontoossa että Suomessa.

Nastja Säde Rönkkö: salt in our blood, in our tears, in our sweat -näyttely 16.3.– 6.5.2023 (ke-la), vapaa pääsy. Avajaiset perjantaina 17.3. klo 18. Beaconsfield-galleria, 22 Newport Street, Lontoo. Näyttely Serlachius-museoissa Mäntässä 2024. 

Teksti: Emma Ikävalko

Kuva: Luke Turner