Äänitaitelija Erland Cooper teki Tove Janssonin saaren inspiroiman ääniteoksen. Teos on tehty Walthamstow’n kosteikkoalueella Pohjois-Lontoossa sijaitsevaa luontopolkua varten, mutta sen voi kuunnella missä tahansa. Erland kertoo, mistä on kyse.
Mitä ajattelit, kun sinua pyydettiin säveltämään teos Tove Jansson -teemaista luontopolkua varten?
Olin jo lukenut Toven kirjoja, ja ne toivat minulle suurta iloa. Vastaan harvoin ‘kyllä’ kysymykseen, jota kysyjä ei ole vielä kysynyt loppuun, mutta tällä kertaa tein niin. Kuvittelin itseni Klovharulle, jossa sää ja luonnonelementit määrittävät siellä päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Ajattelin, että olisi mahtavaa, jos saaren äänen voisi kuulla. Katselin pinon kuvia Toven saarelta ja aloin kirjoittaa äänten muotoa, nuotteja ja satunnaisia säveliä.
Pandemiarajoitusten vuoksi et koskaan päässyt toteuttamaan äänitysmatkaa Klovharulle. Miten ratkaisit tilanteen?
Ennen pandemiaa Sophia Jansson (Toven veljentytär ja Moomin Characters Oy:n taiteellinen johtaja) vieraili luonani lukemassa ääneen Toven tekstin, jolle teos perustuu. Aluksi hän oli hermostunut, mutta lopulta vietimme ihanan iltapäivän teekuppien ääressä. Suomalainen äänitaiteilija Kirsi Ihalainen tallensi ääniä Klovharulla. Hän esimerkiksi teki tulen Toven hellaan ja äänitti sen rätinän. Tämä elementti oli olennainen teoksen onnistumisen kannalta.
Asut Orkneyn saarilla. Kuulostaako Klovharu samalta kuin kotisaaresi?
Niillä on paljon samankaltaisuuksia: aallot hakkaavat rantaan ja linnusto on samanlaista. Niiden vuoksi tunsin vahvaa yhteyttä. Lisäksi tulen ääni Kirsin äänityksessä todella vei minut Klovharulle. Toven teksti tuo mieleen kodin myös siinä merkityksessä, että koti on turvasatama. Hän ei kaunistele saarielämää, vaan tuo esiin siihen liittyvän eristyneisyyden ja vaaran. Rakastan sitä, kuinka hän tekstin lopussa myöntää olevansa nössö, koska ei pystyisi jäämään saarelle talveksi.
Oliko helppoa kuvitella sellaisen paikan ääniä, jossa ei ole koskaan käynyt?
Minua surettaa, etten päässyt henkilökohtaisesti paikalle, mutta olen samaan aikaan onnellinen siitä, että pääsin sinne pääni sisällä. Uskon, että seurauksena tästä teos kuljettaa myös kuulijansa paremmin saarelle.
Miten toivot ihmisten kokevan The Island 1961:n?
Pidän siitä ajatuksesta, että ihmiset lähtevät kävelylle, missä ikinä ovatkaan, ja heitä ympäröivä luonto vaikuttaa äänimaisemaan. Toivon, että he kuuntelevat teosta samalla kun kokevat luonnon ympärillään. Tove käyttäytyi luonnossa kuin lapsi, ja toivon, että ihmiset oppisivat arvostamaan ympäristöään samalla tavalla. Toivon myös, että he kuuntelevat Toven tekstiä ja todella keskittyvät kävellen tai paikallaan maaten 20 minuutin ajan, mikä voi olla vaikeaa monelle. Toivon, että he kuulevat lintujen ääniä ja pysähtyvät miettimään, ovatko ne peräisin heidän ympäristöstään vai teoksesta.
Kuuntele ’The Island 1961’ täällä.
The Woman Who Fell In Love With An Island -näyttely ja luontopolku, Walthamstow Wetlands Engine Room, 2 Forest Road, Walthamstow, Lontoo, N17 9NH, 18.6.–26.9. Ilmainen sisäänpääsy, varaus vaaditaan. Lisätietoa ohjelmasta täällä.
Teksti: Ninni Lehtniemi, Kuva: Alex Kozobolis
