Weaving, Yearning on 20-minuuttinen julkinen taideteos, joka johdattaa osallistujaa pitkin 400-metristä reittiä läpi Lontoon King’s Crossin sydämen. Taiteilijat Hans Rosenström ja Kalle Nio kertoivat lisää. 

Weaving, Yearning on osa moniosaista A I S T I T / coming to our senses -hanketta. Kertoisitteko hankkeesta?

Hans: A I S T I T on neljän Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin alullepanema yhteistyö, jonka tiimoilta he aluksi ottivat yhteyttä minuun. Teemana aistit on hyvin laaja, johon voi sisällyttää melkein mitä vain. Koin, että olisi mahdollista rakentaa aiheesta moniäänisempää kokonaisuutta, joten kutsuimme mukaan kuraattori Satu Herralan. Sadun kanssa olemme suunnitelleet projektia kokonaisuudessaan, pohtineet eri tekijöitä ja aihepiirejä, joita haluamme aistien kautta lähestyä. 

Kalle: Oli hauska huomata, että pääsen ammentamaan taikuri taustastani. Taikureiden ammattitaitoon kuuluu aistien harhautus ja sen osoittaminen, että aistimme pettävät meitä koko ajan. Koen, että Hansin teoksissa on myös usein kyse aistien harhauttamisesta.  Teema tuntui luonnolliselta lähtökohdalta yhteistyölle.

Kertoisitteko ideasta Weaving, Yearning –teoksen taustalla? 

Kalle: Halusimme toteuttaa hankkeen siten, että se sopisi King’s Crossin kontekstiin. Halusimme, että teos erottuu ympäristössä, tuomatta kuitenkaan lisää elementtejä tilaan. Päädyimme ideoimaan ääniteosta, joka ei tuottaisi visuaalista ärsykettä, vaan kohottaisi jo olemassa olevaa. Tämän lisäksi, koronatilanteen kehittyessä kävi ilmi, että teos, joka vaatii katsojalta liikkumista, on käytännön kannaltakin hyvä ratkaisu. On myös kivaa, että teoksen voi kokea harkitusti, mutta myös sattumalta. 

Hans: Haasteena on ollut miettiä, mitä sellaista voimme tuoda tähän tilaan,  joka tuntuisi merkitykselliseltä. Tuntui vaikealta kilpailla muun ympäristön kanssa, joten äänen käyttö kiehtoi. Se on samalla näkymätön ja kuitenkin voi ottaa tilan haltuun. Teoksemme saattaa toimia nimenomaan hyvin heille, joille se tulee yllätyksenä. Ääni voi tuoda heidät lähemmäs, jopa ympäröidä heidät. Se voi olla yllättävä ja maaginen kokemus.

Kartta teoksen suunnitellusta reitistä.

Teos on myös kolmen taiteilijan yhteistyö. Kuinka yhteistyö sujui?

Hans: Kun teos ideamme alkoi selkiintyä, ymmärsimme, että tarvitsisimme ammattisäveltäjän osaksi projektia. Pyysimme mukaan Aino Vennaa, jonka Kalle tuntee entuudestaan. Lähtöajatuksemme oli niin selkeä ja tarkkaan määritelty, että meille oli hyvin tärkeää olla mukana sävellysprosessissa.

Kalle: Sävellysprosessi alkoi sanojen kirjoittamisella. Työstimme Hansin kanssa sanoitusta pitkään, jonka jälkeen annoimme ne Ainolle. Keskustelimme paljon eri musiikillisista referensseistä. Näistä lähtökohdista Aino sävelsi versioita ja teki niistä meille demoäänityksiä. Teos vähitellen muodostui sitä kautta. Kun sävellys oli jo liki valmis, järjestimme harjoitusäänitykset laulajien kanssa, ja niiden äänitteiden perusteella päätettiin lähes lopullinen rakenne. Lopullinen teos tehtiin studiolla viikon aikana äänittämällä neljää laulajaa ja muokkaamalla, leikkaamalla ja kerrostamalla heidän ääniään. 

Olette maininneet, että työ ammentaa inspiraatiota iltataivaasta ja ilmasta. Miten tämä näkyy työssä?

Kalle: Meille oli tärkeää, että julkinen ääniteos sijoittuu tiettyyn päivän hetkeen, eikä soi taukoamatta. Halusimme tehdä teoksen, joka muuttaa ihmisten kokemusta ympäristöstään ja loogista oli sijoittaa tällainen teos hetkeen, jolloin myös ympäristö muuttuu. Halusimme ajoittaa teoksen auringonlaskun aikaan, sillä kun hämärä laskeutuu, kaikki on muutoksessa. 

Hans: Teoksessa kiinnitetään huomiota ilman ja äänen erottamattomuuteen. Ilma on elämää mahdollistava aine sekä kommunikaation mahdollistaja. Myös pandemian myötä olemme joutuneet käsittelemään ilmaa ja hengitystä uudessa valossa.

King’s Cross on Lontoon vilkkaimpia alueita. Miten lähestytte teosta huomioon ottaen kaupunkiympäristön?  

Hans: Lähtökohtaisesti halusimme, ettei teos olisi ärsyke tai tunkeileva, vaan loisi tunnelmaa. 

Kalle: Tämä teos on paperilla äärimmäisen yksinkertainen, mutta käytännön tasolla monimutkainen. Esimerkiksi välimatkat kaiuttimien välillä ovat niin pitkiä, että kun jokaisen kaiuttimen laittaa johdon päähän, joudumme piilottamaan monta kilometriä kaiutinkaapelia kaupunkimaisemaan. Logistisesti installaatio on hyvin monimutkainen toteuttaa. Toivomme että lopullinen teos näyttäytyy vaivattomana ja ilmavana ja lähes näkymättömänä.

Weaving Yearning tulee Kings Crossille toukokuun aikana. Viestimme kanavissamme ajankohdan tarkennuttua. 

Teksti: Volter Rechardt, Kuva: Kalle Nio ja Hans Rosenström