Olivia Ahmad on kuraattori, joka kokosi Lontoon House of Illustrationissa nähtävän Tom of Finland – Love and Liberation -näyttelyn. Hän kertoi meille näyttelyn kokoamisen eri vaiheista, ja siitä miten matka vei hänet yöpymään Tomin työhuoneessa. 

Miten päädyit valitsemaan Tom of Finlandin näyttelyn House of Illustrationiin?

House of Illustration haluaa esitellä aikamme piirustustaidetta mahdollisimman laaja-alaisesti. Tom of Finland on yksi viime vuosisadan lopun merkittävimpiä taiteilijoita. Hänellä on ollut valtava vaikutus taiteeseen, homokultuuriin ja populaarikulttuuriin. Hänen syntymänsä satavuotisjuhla oli täydellinen ajankohta näyttelyn järjestämiseksi. Tom of Finland Foundationin Durk Dehner kävi viime vuonna vierailulla luonamme, ja näyttelyn suunnittelu alkoi siitä.

Matkustit Los Angelesissa sijaitsevaan Tom of Finland Houseen valitsemaan näyttelyn taideteoksia. Voitko kertoa lisää siitä kokemuksesta? 

Se on taianomainen paikka. Melkein kuin utopia. Viktoriaaniseen tyyliin rakennettu talo on kaunis,kuin suoraan elokuvasta, ja se sijaitsee kukkulan laella Echo Parkin kaupunginosassa.

Tom of Finland vietti kesät Suomessa ja talvet tässä talossa. Hänen perintönsä täyttää talon joka kolkan. Talossa on arkistoituna 3500 Tomin työtä. Talon ostivat aikanaan Durk, hänen kumppaninsa ja heidän ystävänsä. Nykyisin se tarjoaa tiloja erilaisille tutkimus- ja yhteistyöprojekteille sekä residenssejä taiteilijoille. Talo on avoin ja lämmin kohtaamispaikka, kävijöitä ja keskusteluja riittää paljon.  

Talossa on runsaasti Tomin taidetta, ja residenssissä olleiden taiteilijoiden freskoja ja muita taideteoksia on myös joka paikassa. Kylpyhuoneessa on diskopallo ja peniksen muotoinen peili, esimerkiksi. Sain uskomattoman tilaisuuden yöpyä Tomin työhuoneessa, joka sijaitsee talon vintillä. Siellä on edelleen hänen vaatteitaan ja peräti hänen nahkasaappansa.

Miten kuratointi eteni käytännössä? 

Durk johti prosessia. Durk oli Tomin muusa, hän tunsi Tomin ja he työskentelivät yhdessä, ja  Durk on työskennellyt Tomin arkiston kanssa 1980-luvulta lähtien. Meillä oli muutamia lähtökohtia. Halusimme esittää Tomin työskentelyn moninaisuuden avainteosten kautta. Hän hyödynsi töissään lyijykynää, mustetta, linoleikkauksia, pastelleja ja vesivärejä. Halusimme avata myös Tomin työproserssia kuvakollaasien ja luonnosten avulla. Meille oli myös tärkeää tuoda esille, että vaikka Tomin työ liittyi paljolti hänen fetisseihinsä ja fantasioihinsa, se myös heijasti yhteiskunnan muutoksia homoseksuaalisuuden dekriminalisoinnin ja sensuurilainsäädännön muutosten suhteen.

Tomin työt kattavat seksuaalisuuden koko kirjon kahden ihmisen katseiden vaihdosta hyvin yksityiskohtaisesti kaiken paljastaviin kohtauksiin saakka. Kyse ei ole vain seksistä, vaan siitä että hahmot saivat olla ylpeästi omana itsenään sensuurin aikakaudella. Meillä käy paljon erilaisia yleisöjä, emmekä halunneet rajata nuorten mahdollisuutta nähdä tätä näyttelyä. Työskentelemme myös LGBTQ+ -nuorten kanssa. Tämän vuoksi meidän piti jättää joitakin enemmän paljastavia töitä pois näyttelykokonaisuudesta.

Isossa-Britanniassa alastomuus on enemmän arka aihe kuin joissain muissa maissa. Miten se vaikutti töiden valintaan?

Tomin maailma ei kuvannut vain seksiä, vaan myös halua ja kaipausta. Töissä, jotka valitsimme, on jonkin verran alastomuutta, kosketuksia ja seksistä vihjailevaa tunnelmaa. Jätimme pois sellaiset työt, joissa nesteet roiskuivat ympäriinsä. Jos meillä olisi ollut käytössä enemmän tilaa, olisimme voineet laittaa sellaiset työt erilliseen huoneeseen jonne pääsy olisi ollut rajattua. Mutta valitettavasti siihen ei ollut mahdollisuutta.

Näyttely sai erittäin hyvät arvostelut brittimediassa. Yllättikö se sinut?

Odotimme lämmintä vastaanottoa ja sellaisen totisesti saimme. Tämä on Tom of Finlandin ensimmäisiä näyttelyjä Britanniassa, mikä tuntuu uskomattomalta, ja tuntuu kuin hänen töidensä näkemiselle olisi täällä suoranainen nälkä. Taidejulkaisujen toimittajat kirjoittivat juttuja, joissa he kertoivat henkilökohtaisia tarinoita Tomin taiteen merkityksestä itselleen. Moni oli myös yllättynyt Tomin töiden monipuolisuudesta ja siitä käsityön taidosta, jonka työt näyttävät. Monia näyttelyn töistä ei oltu nähty julkisuudessa aikaisemmin. Oli sydäntäsärkevää joutua sulkemaan näyttely vain kymmenen päivän aukiolon jälkeen. Toivottavasti pääsemme avaamaan sen taas yleisölle pian. Näyttely on niin erityinen.

Järjestitte huhtikuun lopulla erittäin onnistuneen virtuaalikierroksen näyttelyyn Zoomin kautta. Onko teillä suunnitelmia järjestää vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa?

Emme normaalioloissa tee sellaisia, mutta uskon että teemme nyt niitä vielä uudestaan. Tomin syntymän 100-vuotispäivänä teemme suoran streamin Durkin kanssa. On hienoa päästä kuulemaan hänen omakohtaiset näkemyksensä. Hän ymmärtää Tomin työt niin hyvin, onhan hän Tomin perinnön vaalija.

Text: Ninni Lehtniemi. Photo: James Nguyen.