Kuvittaja Milena Huhta on tulossa lokakuussa Britanniaan The Lakes International Comic Art Festivalille. Festivaalilla hän esittelee yleisesti omia teoksiaan ja osallistuu paneelikeskusteluun “A walk on the dark side”. Tässä haastattelussa Huhta kertoo inspiraationlähteistään.
Olet menossa The Lakes International Comic Art Festivalille. Mitä odotat eniten festivaalilta?
Yleistunnelmaa ja muiden samalla alalla olevien ihmisten tapaamista. Suomi on verrattain pieni maa, joten tämä on hieno tilaisuus tavata muita kuvittajia, jotka tulevat muualta. Festivaaleille tulee japanilaissyntyinen taiteilija Junko Mizuno, jota olen ihaillut teinistä lähtien. Odotan eniten hänen tapaamistaan, ja olemme myös samassa paneelikeskustelussa! Se on ihan käsittämätöntä minulle, koska en olisi ikinä uskonut, että pääsisin tapaamaan häntä.
Mitä ajankohtaisia projekteja sinulla on käynnissä tällä hetkellä?
Työstän tilaustöiden lisäksi kollaboraatioprojektia Thaumaturgya valokuvaaja Diana Luganskin kanssa. Sarjaan on tehty tähän mennessä kuusi kuvaa slaavilaisen mytologian hahmoista, mutta sitä on tarkoitus jatkaa ja mahdollisesti pitää uusi näyttely.
Työstän myös yhdessä ystäväni Marie Simolan kanssa sarjakuvaa. Se on neljän lyhyemmän tarinan antologia. Projektin perustana on ajatus, että olisi hyvä olla olemassa enemmän eroottisia tarinoita, jotka ovat suunnattu ihmisille, jotka eivät identifioidu miehiksi.
Teostesi keskiössä ovat usein vahvat naishahmot, joissa yhdistyvät feminiinisyys ja seksuaalisuus. Miksi haluat tuoda näitä ominaisuuksia esiin?
Käsittelen omaa identiteettiäni piirtämällä sitä paperille eri muodoissa. Minua kiinnostaa feminismi, sukupuolten tasa-arvo ja naisen seksuaalisuuden ilmaiseminen. Minusta tuntuu, että seksuaalisuuden ilmaiseminen on usein tosi rajattua kulttuurissamme ja haluan tuoda esille eri näkökulmia naiseuteen. Minua kiinnostaa myös sukupuolettomuus, joten tulevaisuudessa haluaisin piirtää enemmän sellaisia hahmoja, joilla ei ole tunnistettavaa sukupuolta.
Yhdistelet tyylissäsi maagisia, mytologisia ja synkkiä elementtejä. Mistä saat inspiraatiota tyylillesi?
Minua ovat aina kiinnostuneet kuolemaa koskettavat asiat. Lisäksi synkät aiheet kumpuavat paljon siitä, että olen joutunut käsittelemään henkilökohtaisia menetyksiä perheen sisällä. Synkkien aiheiden piirtäminen on ollut minulle tapa käsitellä ja prosessoida tunteitani.
Puolalaisen taustani johdosta minulle on luettu lapsena paljon slaavilaisia kansantaruja. Ne ovat aina kiehtoneet minua tosi paljon. Niissä on muihin kansataruihin verrattuna erityisen synkkä aspekti, joka vetää minua puoleensa. Kansantaruissa piilee entisten kansojen viisaus, vaikka ne ovat vuosien varrella värittyneet esimerkiksi kristinuskon ja sen arvojen kautta.
Maagisuus tulee mahdollisesti kaihosta toiseen, erilaiseen, fantastiseen maailmaan. Piirtäminen on ollut minulle mahdollisuus paeta ja käsitellä todellisuutta, ja piirustusten avulla olen yrittänyt rakentaa todellisuuteeni uutta ulottuvuutta, joka piristää tylsää arkielämää.
Osallistut festivaaleilla paneelikeskusteluun aiheesta “A walk on the dark side”. Miksi luulet synkkien teemojen kiehtovan lukijoita?
Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset eivät arjessaan joudu ajattelemaan asioita, jotka ovat tosi synkkiä. Kun omassa elämässäni tapahtui menetys, tajusin kuinka vähän nykyihminen on kosketuksissa kuolemaan. Se on usein kliininen sairaalassa tapahtuva kokemus, joka lakaistaan nopeasti maton alle. Uskon myös, että synkät teemat kiehtovat, koska ihmisluontoon kuuluu uteliaisuutta. Ehkä jotkut ovat myös luonteeltaan synkempiä kuin toiset.
Teksti: Jenni Ahtiainen Kuva: Diana Luganski
The Lakes International Comic Art Festival, Kendal, Britannia 11.-13.10., liput: £14/19-£25/35
A Walk on the Dark Side, 13.10. 12.15-13.15
