Rachel McAdams ja Will Ferrellin tähdittämä Netflix-elokuva, Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga julkaistaan 26.6. Elokuvassa esiintyy sivuroolissa Britanniassa asuva suomalaisnäyttelijä Heidi Niemi. Hän kertoi tulevasta elokuvasta, Euroviisuista, työstään ja esitystaiteen tulevaisuudesta.
Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga on huomattavan kokoinen Netflix-tuotanto. Millainen kokemus oli työskennellä suuren tuotannon parissa?
Se oli tosi hieno kokemus, en ollut aikaisemmin tehnyt elokuvaa. Minulla on teatteritausta, enkä alunperin ajatellut suuntautuvani televisio- tai elokuvahommiin. Englannissa on kuitenkin monipuolisemmin mahdollisuuksia ja agenttini kautta olen päässyt näihinkin mukaan, mikä on mahtavaa. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka monta eri osiota ja ihmistä on mukana ja seurata miten iso produktio toimii.
Millaista oli kuvauksissa?
Elokuvaa kuvattiin Skotlannissa, Islannissa ja Lontoossa. Kohtaustani kuvattiin Lontoossa, vaikka itse kohtaus elokuvassa sijoittuu Islantiin. Kohtauksessa Sigrid ja Lars, islantilainen duo, on hakemassa Islannin karsinnoista Euroviisuihin, ja näyttelen islantilaista näyttämömestaria. Kuvasimme kohtausta parin päivän aikana elokuussa, ja olin vielä samaan aikaan Edinburghissa esittämässä Kafka for Kids!-esitystä eli matkustin edestakaisin pariin otteeseen.
Kertoisitko hieman Euroviisu-suhteestasi?
Olen aika Euroviisuhullu. Lasken esimerkiksi pisteitä lähetyksen aikana. Pääsin kuvauksissa juttelemaan Will Ferrellin kanssa. Hän on myös yksi elokuvan käsikirjoittajista, ja ihmettelin, miten hän oli tutustunut amerikkalaisena Euroviisuihin. Ferrell kertoi sen tapahtuneen ruotsalaisen vaimonsa kautta. Rachel McAdams sen sijaan ei ollut aiemmin tiennyt Euroviisuista mitään. Näytinkin hänelle pari suosikkiesiintyjääni, esimerkiksi kreikkalaisen Sakis Rouvaksen.
Olet toiminut pitkään Britannian teatteripiireissä. Kertoisitko hieman edellisistä hankkeistasi?
Työstän parhaillaan yhdessä Sinikka Kyllösen kanssa hanketta nimeltä Finn Noir, joka ammentaa suomalaisesta kulttuurista. Siinä tutkitaan syvempää kansallista olemusta kahden yksinäisen etsivähahmon kautta. Heidän välisessään suhteessa peilataan yksilön suhdetta yhteisöön. Visuaalisuus ja tietenkin fyysinen ilmaisu ovat tärkeitä. Haemme vaikutteita Nordic noirista mutta aika absurdilla otteella. MacBETTI oli ensimmäinen projekti, johon sain tukea Arts Councililta (Britannian kulttuurin keskustoimikunta). Esitys on yhden naisen versio Macbethista. Teos sai loistavaa palautetta, ja sain sen kautta myös hyvän agentin ja lisätöitä. Kafka for Kids! oli tuotanto, jonka tein kolmen koomikon ja ohjaajan kanssa. Ideana oli tehdä Franz Kafkaa lapsille – sanomana suunnilleen se, että elämä ei ole mustavalkoista, on ihan OK, ettei kaikki aina mene niinkuin pitäisi. Kaikkien yllätykseksi esitys oli arvostelumenestys, jonka muu muassa The Guardian -lehti valitsi yhdeksi parhaimmista esityksistä Edinburghin Fringe -festivaaleilla. Näiden lisäksi olen ollut mukana muun muassa John Hannahin tähdittämässä The Titanic Orchestrassa ja Travelling Light -teatterin esityksissä Bristolissa.
Miten Netflix-tuotanto erosi edellisistä projekteista?
Tällainen rooli on nopea rykäys, joten on oltava hereillä kun ohjaaja antaa ohjeita ja meikkaaja pyörii ympärillä. Tottakai myös se on toisin, ettei ole yleisöä – elän yleisön reaktiosta. Kuvaaminen on myös aika teknistä verrattuna lavatyöskentelyyn. Toistoa tulee paljon ja nopeassa tahdissa.
Olet ollut mukana tuotannoissa ympäri Eurooppaa. Miten kansainvälinen kokemus vaikuttaa työhösi?
Oma tekeminen on tullut monipuolisemmaksi, ja esityksiin on löytynyt uusia ulottuvuuksia ja perspektiiviä. Olen työskennellyt Tanskassa, kiertänyt Eurooppaa ja esiintynyt Venäjällä. En ole ikinä laskenut, kuinka monen eri kansalaisuuden edustajan kanssa olen tehnyt töitä. Työskennellessä erilaisten ihmisten ja kulttuurien parissa syntyy myös aika paljon huumoria. Olin hiljattain mukana Mountains-esityksen työstämisessä Unicorn-teatterissa Lontoossa. Meitä oli viisi näyttelijää, ja puhuimme kaikki eri kieltä. Projekti käsittelee kulttuurieroja ja niistä nousevia väärinymmärryksiä.
Olet asunut pitkään Lontoossa. Onko sinulla mietteitä siitä, miten brexit vaikuttaa sinun luovan työn tulevaisuuteen?
Brexit näyttää tällä hetkellä todella pieneltä ongelmalta pandemiaan verrattuna. Silti, osaan kiertuehommista kysytään jo EU-passia eli tästä koituu varmasti tulevaisuudessa ongelmia briteille, joilla ei ole sitä.
Miten pandemia on vaikuttanut tekemiseen ja ideoihin?
Tällä hetkellä ei oikein tiedä, milloin pääsee esiintymään. On vaikea sanoa, että onko tämä uusi normaali. Mietin uusia työkaluja. Finn Noirin suhteen minua kiinnostaisi tuottaa lyhytelokuvaa tai liittää siihen virtuaalitodellisuutta. Se voisi sopia siihen hyvin, koska visuaalisuus on tuotannossa tärkeää. Viime kuukaudet ovat myös pistäneet miettimään, mikä taiteessa ja elämässä yleensäkin on tärkeintä. Sain Arts Councililta rahoitusta uuteen projektiin, Round Tableen. Ideana olisi luoda yhteisöpainotteisempaa teatteria, tarina lähtisi yleisöstä eikä toisinpäin.
Mitä muit projekteja sinulla on työn alla?
Sain apurahan Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahastolta, joten suunnitteilla on #Lumikki-niminen tuotanto Suomeen. Siitä tulee yhden naisen versio Lumikista. Esitys käsittelee stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja sosiaalisen median luomia paineita. Työstämme esitystä yhdessä siskoni Anu Niemen kanssa, joka ohjasi myös MacBETTI-esityksen. Sain apurahan esityksen valmistamiseen ja viiden viikon koulukiertueeseen Etelä-Pohjanmaalla. Emme vielä tiedä, milloin voimme järjestää kiertueen. Finn Noiria jatketaan ja näillä näkymin, menemme Suomen Viron-instituutin residenssiin elokuun lopussa työstämään esitystä. Round Tablen edistäminen jää näillä näkymin ensi vuoden puolelle Englannissa.
Heidi Niemi: http://www.heidiniemi.com/
Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga: https://www.netflix.com/gb/title/80244088
Teksti: Volter Rechardt, Kuva: Barbora Mrazkova
