Miila Westinin verkkomuotoinen sarjakuvapäiväkirja Keep in Touch heijastaa hänen eri puolilla maailmaa asuvien ystäviensä ajatuksia, kokemuksia ja tunteita pandemian ajalta.

Miten sait idean sarjakuvapäiväkirjan tekemiseen? 

Projektini on sarjakuvapäiväkirjan muodossa julkaistava digitaalinen kokonaisuus. Tutkin ja dokumentoin sarjakuvakerronnan keinoin globaalin muutoksen keskellä elävien eri maalaisten naisten ajatuksia ja selviytymiskeinoja globaalin epidemian aikana. Teemani rakentuvat projektiini osallistuvien naisten havainnoista, peloista ja epävarmuuden käsittelystä.

Miten tärkeäksi koet tuoda esiin ihmisten oikeita kokemuksia eri puolilta maailmaa globaalin kriisin keskellä?

Päiväkirjan avulla pystyisin helposti tuijottamaan vain omaan napaani, mutta halusin tehdä tästä projektista laajemman. Olen seurannut ystävieni kokemuksia ja tuntemuksia tämän kevään aikana, ja halusin tuoda ne osaksi projektia.

Mikä on ollut yllätyksellistä sarjakuvaprojektissasi? 

Toistaiseksi ainoat yllätykset ovat liittyneet tilanteen kehitykseen eri maissa. Esimerkiksi Indonesiassa oleva ystäväni kuvaili tilannetta yllättävän hyväksi, ja että paikalliset viranomaiset ovat saaneet tilanteen melko lailla hallintaan, toisin kuin pelkäsimme.

Mukana ovat muun muassa raskaana oleva australialainen nainen, koronakriisin alla Guatemalaan vauvansa kanssa matkustanut saksalais-romanialainen tyttö sekä minä ja hollantilaiset ystäväni, jotka yritimme viime hetkellä palata Eurooppaan toiselta puolen maailmaa.

Teksteissä jaetut kokemukset ja pohdinnat ovat todellisia ja koskettavia, mutta tarinoihin sisältyy myös ymmärrys hyväosaisuudesta ja turvallisuudesta. Suurenkin kriisin keskellä olemme olleet monin tavoin etuoikeutettuja, sosiaalisen turvan ja rahallisten tukien kannattelemia.

YK:n ennusteen mukaan pandemian yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista kärsivät eniten juuri naiset, mikä kasvattaa  sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? 

Pandemia on synnyttänyt globaalin pelon ilmapiirin, ja haluan tuoda keskusteluun mukaan pelkojen voittamisen ja rohkeuden näkökulman. Nämä naiset valikoituivat mukaan siksi, että heidän kokemustensa taustalla oli rohkeutta, jota halusin jakaa eteenpäin. Tuntemani naiset ovat itsenäisiä seikkailijoita, jotka uskaltavat lähteä omin päin yksivuotiaan kanssa reppureissaamaan tai muuttaa työskentelemään toiselle puolen maailmaa vieraaseen kulttuuriin. He kulkevat omia teitään ja tekevät omia valintojaan.

Viime vuosina on julkaistu useita kokoelmateoksia rohkeista naisesikuvista. Sarjakuvani osallistuu tähän keskusteluun. Uskon, että jokainen kerrottu tarina muokkaa sitä mielikuvaa, mikä naisilla on omista mahdollisuuksistaan.

Onko sarjakuvasi päähenkilöiden kokemuksissa paljon samankaltaisuuksia? 

Kokemuksissa on jonkin verran samankaltaisuuksia, mutta paljon myös eroavaisuuksia. Yhteistä näille naisille on se, että he kaikki suhtautuvat kokonaistilanteeseen melko rauhallisesti. Yksi jopa iloitsi siitä, että sai hetkeksi lopettaa suorittamisen arjessaan. Osa heistä suhtautuu tilanteeseen poliittisesti latautuneemmin, osa pohtii ihmisten muuttuneita energioita ympärillään. Yksi sai terveen lapsen, ja toinen menetti isoäitinsä. Uskon, että heidän kokemuksistaan löytyy paljon sellaista, mihin monet eri puolilla maailmaa voivat samaistua.

Mikä on ollut projektissa mielenkiintoisinta?

Mielenkiintoisinta on ollut tietysti keskustelu ja kokemusten jakaminen. Projektissa on ollut haastavaa sen paketoiminen selkeäksi kokonaisuudeksi sekä muutamien teknisten asioiden opetteleminen. Suurin osa työstä on vielä tekemättä, mutta vaikein osuus on nyt uskoakseni tehty, ja suurin osa teksteistä kirjoitettu sarjakuvamuotoon sopiviksi. Loppukesän saankin sitten lähinnä piirtää, paljon.

Tutustu Keep in Touch  -sarjakuvapäiväkirjaan täällä.

Teksti: Veera Mietola – Institut Finlandais     Kuva: Reetta Somppi