Vastavalmistunut suunnittelija Carolina Forss teki Aalto-yliopiston lopputyönään malliston, jonka vaikutteet tulevat Suomen kuvataiteen kultakauden maalauksista. Heinäkuussa Lontoossa avautuu Helene Schjerfbeck-näyttely, jonka yhteydessä malliston esitellään muotinäytöksessä Royal Academyssä.
Miksi inspiroiduit juuri 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taiteesta ja taiteilijoista?
“Olen kiinnostunut erilaisten maailmojen kohtaamisesta. Mielestäni pitää mennä kauas itsestään, jotta pystyy luomaan jotain jännittävää ja uutta. Luin Minna Maijalan teoksen Kultakauden maanalainen vastarinta (Otava 2017), jossa kerrottiin, miten naiset ottivat kantaa Suomen itsenäistymiskamppailuun pukeutumalla manifestinomaisesti kokomustaan suruvaatteeseen. Kansallisarkiston valokuvien avulla aloin katsoa taideteoksia uudesta näkökulmasta, ja päätin rajata aiheen vuosisadan vaihteen maalauksiin. Suunnittelijana katson maalauksia erilaisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi taidehistorioitsija. Lopputyöhön kuului sekä produktiivinen että kirjallinen osuus. Ateneumin silloinen johtaja Susanna Pettersson auttoi minua rajaamaan teosten määrän kymmeneen kiinnostavaan, eli yhteensä viiteen kuvapariin.”
Mallistosi yhdistää monia erilaisia materiaaleja ja omaa tekniikkaasi. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
“Koen neuleen tärkeäksi elementiksi ja halusin sen mukaan mallistooni. Tutkimissani maalauksissa esiliinojen ja huivien reunukset oli usein koristeltu yksinkertaisella neulekuviolla, ja halusin herättää ne henkiin uudella tavalla. Minua kiehtoi smokkiplisee ja sovelsin siihen tarkoitettua konetta ja tekniikkaa tavalla, jota en ole muiden nähnyt käyttävän. Yhdistin myös ohuita silkkikankaita toisiinsa neulahuovutuksella. Siten syntyvä jälki sopii kultakauden maailmaan. Tutkin, miten ihmisten pukeutuminen maalauksissa ilmaisi tuon ajan Suomen yhteiskuntaluokkia. Kalliiden kankaiden yhdistäminen ja rikki kuluttaminen kuvastavat ylä- ja alaluokkaan jakautunutta yhteiskuntaa. Halusin löytää oman, modernin tulkintani tuon ajan vaatteista. Esimerkiksi kevyt silkki ja nailonkangas muistuttavat 1800-luvun lopun silkkitaftia.”
Kenen haluaisit tulevan näytökseen ja näkevän luomukset?
“Toivon, että paikalle saapuu muitakin kuin muodin ammattilaisia, vaikkapa rahoitusalan edustajia ja taiteen ystäviä. Mielestäni poikkitaiteellisuus ja -tieteellisyys on mahtavaa, sillä muiden ihmisten osaaminen ja näkökulmat inspiroivat. Toisaalta olisi positiivinen yllätys, jos lontoolaiset muotialan agentit tai vaikkapa Stella McCartney pääsisivät paikalle.”
Millaisia reaktioita ja keskustelua haluat herättää mallistollasi?
“Haluan herättää kiinnostusta työskentelytapaan. Muodin ja taiteen yhteys ei ole uusi juttu, mutta se miten suunnittelijat hyödyntävät taidetta on yhä suuri salaisuus. Toivon, että mallistoni havainnollistaa, minkälainen vuorovaikutus noiden kahden välille syntyy. Olen miettinyt paljon inspiraatiota ja sen syntymistä. Sain Royal Academylta vapaat kädet ja odotan ilolla ja positiivisella jännityksellä näytöstä. Mallistoni on iso, henkilökohtainen ja rakkaudella tehty työ. Tekninen ja kirjallinen osio vaativat kokopäiväistä työskentelyä, ja Lontoon näytöksellä juhlistan valmistumistani ja pitkää uurastamista.”
RA Lates: Pleasure Gardens, 20.7. kello 19 –23, Royal Academy of Arts,6 Burlington Gardens, Lontoo, W1S 3ET. Liput £25 – £85
https://www.royalacademy.org.uk/event/ra-lates-summer-pleasure-garden-2019
Teksti: Essi Miettunen, kuva: Helen Korpak
