Suomalaisen valotaiteilija Teemu Määttäsen valoteos Noste nähdään osana Southbank Centren Winter Light –valotaidetapahtumaa Lontoossa. Teemu kertoi lisää teoksesta ja valotaiteen yhteiskunnallisesta hyödystä. 

Kertoisitko Southbank Centreen asennettavasta Noste-teoksesta? 

Noste on tehty ensimmäistä kertaa vuonna 2008 Galleria Kandelaan Helsinkiin. Tämä versio on kokonaan uudelleen rakennettu, vaikka alkuperäinen ajatus onkin pysynyt samana. Vuonna 2008 minua kiinnosti haastaa videotaiteen kaksiulotteisuus ja rikkoa valkokangas kolmiulotteiseen tilaan. Tärkeää minulle videon valon, projisoinnin ja animaation kanssa työskennellessä onkin se, että heijastuspinta ei ole passiivinen, vastaanottava valkokangas, vaan kolmiulotteinen, ajallinen ja tilallinen abstrakti maisema, osa teoksen sisältöä ja ajatusta. Teos avautuu varmasti myös kaikille, joilla ei ole aavistusta sen näennäisen yksinkertaisuuden takana olevasta ajattelusta tai tavoitteista. Yksi teoksen tarkoituksista onkin olla kaunista katseltavaa, erityisesti näin korona ajan synkimmän syksyn keskellä. Teoksen valojen liikkeessä on jotain taianomaista – vähän kuin tuijottaisi nuotiota.

Projektin toteutettiin täysin etänä. Minkälaista oli tuottaa hanke käymättä Lontoossa? 

Tämä oli kiinnostava haaste, ei vain etätyöskentelyn, vaan myös sen hyvin pikaisen aikataulun vuoksi. Etätyöskentely ei ole minulle täysin vierasta, näin toimitaan usein varsinkin ulkomaille tehtyjen teosten kohdalla, koska paljon työstä tulee tehtyä kuitenkin täältä Suomesta käsin. Etätyö korostaa erityisesti suunnittelun suhdetta teoksen toteuttamiseen. Erityisesti omien ajatusten selkeä esittäminen ja toisten kuunteleminen ja ymmärtäminen korostuvat, kun suuri osa kommunikaatiosta tapahtuu videopuheluiden avulla. Koska en ole käynyt Southbankissa, olen senkin osalta ollut hyvin riippuvainen muiden avusta, valokuvista ja piirroksista sekä tietysti Google Mapsista!

Mikä kiinnostaa sinua valotaiteessa ilmaisun muotona? 

Jonkinlainen alkukantaisuus siinä kai kiehtoo. Minua on aina kiinnostanut hirveästi liike, ja erityisesti valon liikkeessä on jotain taianomaista, se miten varjot kasvavat ja vääristyvät ja miten valo liukuvärjäytyy erilaisissa materiaaleissa. Taiteen välineenä valo on minulle todella abstrakti, johonkin toiseuteen, outouteen ja tuonpuoliseenkin viittaava. Käsittelen valoa usein digitaalisesti, mikä vielä lisää tuota toiseuden ja vierauden tunnetta. Valo voikin esimerkiksi liikkua ilman fyysisen maailman esteitä ja rajotteita.

Opetat myös Aalto-yliopistossa. Miten hahmotat opetuksen ja praktiikan suhteen? 

Aallossa opettaminen perustuu vahvasti opettajien omaan praktiikkaan, joten opetukseni nojaa vahvasti taiteelliseen työhön. Tutkimustyöni Aallossa on samalla omaa taiteellista työtä. Esimerkiksi tämä projekti on hedelmällinen suunnittelun ja etätyön harjoituksena tai esimerkkinä siitä, miten voi lähteä mallintamaan kolmiulotteisesti ja hahmottaa teoksia muuten kuin tilassa itsessään. Siitä on hyötyä opetuksessa.

Miten toivot valotaiteen vaikuttavan kaupunki ympäristöön?

Olisi hienoa, jos valotaide voisi olla luomassa kaupunkiympäristöä, jossa valon käyttö olisi hallitumpaa. Meillä on paljon kohisevaa valoa ja tahatonta valoa, joka ei aina palvele yhteisen kaupunkiympäristön syntymistä. Haluaisin, että olisi enemmän pysyviä valotaideteoksia, jotka ovat dialogissa muun ympäristön kanssa.

Muuttuuko lähestymistapasi, kun luot työtä Lontoon kokoiseen metropoliin? 

En oikeastaan tee paikkasidonnaisia töitä, mutta luonnollisesti minua kiinnostaa miten, teokseni ovat vuorovaikutuksessa ympäristön ja yleisön kanssa. Minusta on hauska nähdä, miten yleisö reagoi ja miltä se näyttää tietyssä tilassa lopullisesti.

Koetko, että tämä poikkeuksellinen vuosi on vaikuttanut suhtautumiseen valotaiteeseen? 

Tilanne aiheuttaa haasteita ja epävarmuutta ennemmin kuin luovaa tilaa. Valotapahtumille tämä on erityisen hankalaa, kun ne ovat yleensä isojakin yleisötapahtumia. Toisaalta moni valotaideteos toimii ilman valtavia ihmismassoja. On täysin mahdollista, että ajatukset kääntyvät henkilökohtaisempiin teoksiin, teoksiin joita voi kokea yksin tai kaksin. Omassa työssä tämä ei ole vielä kääntynyt konkretiaksi. Valotaiteessa on tietynlaisia rakenteellisia etuja. Esimerkiksi Noste voidaan asentaa niin, että ihmiset voi käydä katsomassa sitä pitäen turvaväleistä kiinni.

Winter Light, 20.11.2020–28.2.2021 (Teemu Määttäsen teos nähtävissä 4.12. alkaen), Southbank Centre, Belvedere Road; London, SE1, ilmainen pääsy, auki päivittäin iltahämärästä puoli kahteentoista asti. Lisätietoja löydät klikkaamalla tästä.

Suomen Lontoon-instituutti tuo Määttäsen teoksen Lontooseen yhdessä Suomen Lontoon-suurlähetystön kanssa.

Kuva: Ruu Toropainen, Teksti: Volter Rechardt