The Other Side of Mars -dokumentin ohjaaja Minna Långström: “Me ihmiset olemme aika tuhoisa laji, kun levittäydymme uusiin paikkoihin”

The Other Side of Mars -dokumentin ohjaaja Minna Långström: “Me ihmiset olemme aika tuhoisa laji, kun levittäydymme uusiin paikkoihin”

Ohjaaja Minna Långström teki dokumenttielokuvan Mars-planeetan tutkimisesta sen pinnalta otettujen valokuvien kautta. Dokumenttia tehdessä esiin nousseet teemat, kuten valokuvien totuusarvon pohdinta, osoittautuivat yllättävän ajankohtaisiksi.

Mistä sait idean The Other Side of Mars -elokuvaan?

Tapasin elokuvan päähenkilön Vandi Verman opiskeluaikoina, ja olemme pitäneet yhteyttä niistä ajoista lähtien. Hänen uraansa on ollut kiehtovaa seurata, sillä hän pääsi muun muassa ensimmäisten joukossa ohjaamaan Curiosity-mönkijää sen laskeuduttua Marsiin vuonna 2012. Uteliaisuus ja halu tietää enemmän hänen työstään ja ainutlaatuisista kokemuksistaan toimivat tärkeinä innoittajina projektin taustalla. Lisäksi minua on aina kiinnostanut ihmisen ja teknologian välisen suhteen analysointi. On todella kiinnostavaa pohtia mitä maailmasta voidaan tietää tai saada selville datan tai kuvien välityksellä.

The Other Side of Mars on osittain kuvattu NASA:n Jet Propulsion Laboratoriossa ja siinä hyödynnetään Marsin pinnalla kuvattua materiaalia. Miten pääsit käsiksi tällaiseen materiaaliin ja paikkaan?

Pääsy Jet Propulsion Laboratorioon oli iso haaste. Tällaisiin paikkoihin haluaa koko muukin maailma tulla, mutta NASA:n työrauhaa halutaan suojella todella voimakkaasti. Vaikka tunnen Vandin, jouduimme hakemaan luvan virallisia reittejä pitkin.

Elokuvassa esiintyy laaja joukko monien alojen asiantuntijoita. Miksi valitsit juuri nämä henkilöt?

Halusin sisällyttää elokuvaan monenlaisia näkökulmia ja monenlaista asiantuntijuutta. Halusin myös tietoisesti tuoda esiin naisia ja vähemmistöjä, joita NASA:stakin löytyy. Ekspertit löytyivät hyvin erilaisia reittejä pitkin. Kaikkia haastattelemiani asiantuntijoita yhdisti se, että he olivat hyvin tiedekeskeisiä. Mars-projektiin ei heidän osaltaan liity minkäänlaista suuruudenhulluutta tai rämäpäistä avaruuden valloittamista, vaan ennen kaikkea syvää kiinnostusta tieteen tekemistä kohtaan.

Mikä oli yllättävin asia Mars-elokuvan tekemisessä?

Yllättävintä oli löytää itsensä tällaisen aiheen parista! Olen aina ollut kiinnostunut tieteestä, ja tieteen ja taiteen suhteesta, mutta Mars planeettana ei ole ollut erityisesti kiinnostukseni keskipisteessä. Yllättävää oli myös havaita kuinka kiinnostava ja ajankohtainen aihe Mars ja valokuva on. Olennainen osa siitä, mitä tiedämme Marsista pohjautuu robottien ottamiin valokuviin, mikä tarjosi tilaisuuden pohtia, miten suhtaudumme kuviin ja kuvien totuusarvoon.

Menisitkö käymään Marsissa jos pääsisit?

En! Monet ovat siinä uskossa, että tulevaisuudessa isot yritykset järjestävät avaruusmatkoja ja hyödyntävät Marsia oman mielensä mukaan. Eräs ekonomisti, jota haastattelin elokuvaa tehdessä oli sitä mieltä, että se ei välttämättä ole todennäköistä. Tällä hetkellä avaruusmatkailun hyödyt ja voitot eivät kompensoi haittoja ja kuluja. Lisäksi kysymys ihmisen oikeudesta mennä valloittamaan avaruutta ja planeettoja on tärkeä. Olisi todella olennaista keskustella siitä, mitä teemme ja miten me sen teemme, koska ilmeisesti me ihmiset olemme aika tuhoisa laji, kun levittäydymme uusiin paikkoihin.

Millainen vastaanotto dokumentilla on ollut?

Olen iloinen siitä, että The Other Side of Mars on päässyt mukaan erilaisille elokuvafestivaaleille. On ollut erityisen mielekästä, että olen päässyt erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan siitä. Elokuvasta nauttiminen tai sen ymmärtäminen ei vaadi minkäänlaisia ennakkotietoja. Vaikka se keskittyy Marsiin, teema on pääasiassa ihmisten näkemykset ja suhde kuviin ja kuvien totuusarvoon. Tämä ei ole perinteinen tiede-elokuva, jossa annetaan katsojalle valmista tietoa, jotta tämä voisi oppia asioita. Ajatuksena ovat pikemminkin katsojan omat prosessit ja pohdinnat, ei ainoastaan tiedon välittäminen.

The Other Side of Mars (dir. Minna Långström, 2019) esityksessä Suomen Lontoon-instituutin The Future of Science -teemaillassa Glasgowssa 30. tammikuuta 2020 klo. 19:30, kesto 56min.
Centre for Contemporary Arts, 350 Sauchiehall Street Glasgow G2 3JD
Vapaa pääsy.

Teksti: Eeva Lehtonen kuva: Minna Långström

 


Tapahtumat